Olipahan Interski meidän kannalta erittäin tapahtumarikas, niin hyvässä kuin pahassa. Ainakaan meille ei jäänyt epäselväksi, että kyseessä on juuri InterSKI.
Kisaan osallistumatta jättäminen oli vahva kannanotto, joka laittoi myös Interski päättäjät miettimään. Pitkässä juoksussa, siis Argentiinaa ajatellen tämä saattoi olla lautailulle voitto. Saimme myös muilta lumilautailumailta pelkästään positiivista palautetta. Saimme palautetta siitä, että olimme ainoa maa joka uskaltaa seisoa sanojensa takana ja tehdä sitä mikä on lautailulle parasta. Tästä todella suuri kiitos projektinjohtajille Timo Welsbylle ja Heidi Ovaskaiselle; nämä johtajat todella rehellisesti tukivat ja puolustivat lumilautailijoita. Meidän Dream Teamilta kolme hurraa huutoa ja iso arvostus Timolle ja Heidille!
Haluamme kiittää myös Tolletin Saria kaikesta tuesta ja erinomaisen hienosti järjestetystä Garmisch:n laskusetistä. Oli aivan upea lopetus reissulle. Kiitos Sari!
Nyt vaan Dream Teamin sankarit paikat kuntoon ja keväällä punotaan uudet juonet. Kiitos Tuukka, Jussi, Nasu, Tuomas, Otto, Juho, Anni ja Tero. Ride on!
Huhhuh! Olihan se reissu!! Tarjoillaanpa tässä vielä tiivistelmänä loppuviikon tapahtumat St.Antonista. Elikkäs, jätettiin tosiaan se demo show tiistaina laskematta ja päätettiin pitää Rendln parkissa torstaina oma show. Lämmittelyjen jälkeen homma pistettiin kuitenkin hetkeksi seis ikävästä tapaturmasta johtuen. Flättivalo, lumisade ja vaarallisen korkea droppi pressiboksin vieressä johtivat siihen, että showta kuvaamaan tullut Laku loukkasi itsensä vakavasti ja helikopterikyyti alas oli välttämätön. Käsittämätöntä miten Suomen joukkuetta pääsi tapaturmat tällä reissulla koettelemaan. Lakulle koko tiimin puolesta voimia! Onnettomuuden jälkeen show pyörähti käyntiin, demorunit vedettiin mutta fiilis jäi vaisuksi Lakun loukkaantumisen takia. Siistiä oli, että myös muiden maiden demoryhmiä oli paikalla laskemassa. Sessioluontoinen vetäminen porukalla kun kuitenkin taitaa olla sitä kaikista hauskinta toimintaa lumilaudalla. Parkissa siis, puuterijutut on sitten erikseen…
Torstai-iltana olikin sitten vuorossa Suomen alppijoukkueen (mukana luonnollisesti myös murtsikka, tellu ja soveltava) demolaskut. Suomiukot pistikin sellaisen shown pystyyn, että oksat pois! Komeeta katseltavaa! Suomen ensimmäisen runin aikana myös meidän videopätkä Rendlin parkista pyöräytettiin isolla screenillä koko kansalle. Aika kokonaisvaltainen esitys Suomitiimien taidoista oli siis tarjolla. Demovetojen jälkeen koko Suomen delegaatiolla oli luonnollisesti vuorossa hiljainen, rentouttava ja rauhallinen ilta kämpillä… Yeah right!
Perjantaiaamu alkoi Jussin ja Tuomaksen luennolla sekä workshopilla. Pojat veti setin tiukalla ammattitaidolla ja palaute oli todella hyvä! Tapahtuman viimeistä päivää kun vietettiin niin luonnollisesti illalla oli päättäjäisten vuoro. Yhtenä tämän tapahtuman perinteistä on päättäjäisissä vaihtaa takkeja muiden maiden edustajien kanssa. Ennen iltaa käytiinkin kovaa spekulointia ja arvailua siitä minkä maan takin sitä itselleen kelpuuttaisi ja saisi. No päättäjäiset alkoi, kamapörssi pääsi vauhtiin ja suomirotsit oli kuumaa valuuttaa. Vaihtokauppojen seurauksena tällä hetkellä taitaa rapakon takana olla aika monta jenkkiä Suomen edustustehtävissä… Vaikkakaan tapahtumassa ei ole sinällään kysymys kilpailemisesta maiden välillä niin ymmärrettävästi maiden toimintaa, yhteishenkeä, ammattitaitoa yms. seikkoja tarkkaillaan järjestäjien toimesta ja päättäjäisissä on tapana julkistaa tapahtuman kärkimaat. Noniin ja kuinkas siinä kävikään… Ykkösenä palkittiin, numero uno, the first place goes to… FINLAND! Ja taas oli rauhallinen ilta kämpillä tiedossa…
Lauantaille oli sitten vielä järjestetty suomi-organisaation taholta meille illanvietto paikassa X. On ne kovia järkkäämään! Päämäärää ei siis tiedetty ennen kuin päästiin bussin kyytiin ja matka alkoi. Paikkana oli lopulta Garmisch-Partenkirchen ja hotelli Mercuri. Ohjelmasta löytyi allasbileet ja illallinen sekä lisäksi seuraavana päivänä oli mahdollisuus lähteä metsästämään putikkaa Zugspitzeen. Illallisella tiimi istutettiin samaan pöytään vaihtamaan kuulumisia Partenkirchenin alueen hissiyhtiön/rinteiden johtajan sekä hänen vaimonsa kanssa. Otto otti tilanteen haltuun ja kertoi mm. millainen on hyvä parkki ja mitä sieltä pitää löytyä. Kuulijakunta tuntui tykkäävän nuoren miehen asiantuntijuudesta ja illallinen oli menestys. Mainittakoon, että ei ole varmaa tietoa siitä miten hyvin saksalaiset itse ymmärsivät englantia, mutta ainakaan volyymista se ei jäänyt kiinni! Tämän jälkeen kokoonnuttiin porukalla vielä kertaamaan viikon tapahtumia Tuukan säestäessä kitaralla. Illallisilta lämmenneenä Otolla riitti vielä tarinaa ja ukko pistikin koko porukan nauramaan aika huolella. Hieno mies! Seuraavana päivänä ne jotka olivat St.Antonissa tutustuneet tohtori Knierzingeriin jättivät vielä tässä vaiheessa laskut väliin ja jäivät parantelemaan paikkoja muun porukan lähtiessä puuterin etsintään.
Lyhykäisyydessään tiimillä oli todella hauska ja työntäyteinen viikko Itävallassa. Aina löytyy parannettavaa, aina voisi asioita tehdä toisin, aina ei voi voittaa jne jne ei mutta hetkonen…Suomihan voitti! Tällä kertaa ja etenkin näin jälkeenpäin ajateltuna tämä tuntuu voitolta ja sitähän se siis olikin! Erittäin suuri kiitos koko mukana olleelle delegaatiolle mahtavasta viikosta! Neljän vuoden päästä olisikin sitten vuorossa Argentiina…
Kun lähdimme projektiamme tekemään, halusimme saada tällä jotain hyvää aikaiseksi koko hiihdonopetusmaailmassa. Näiden muutaman päivän aikana Interskiissä olemme huomanneet, että työ on lähes mahdoton.
Kuten jo aiemmin on käynyt ilmi, ovat meille luvatut laskupaikat olleet kaikkea muuta kuin hyvät. Alastulot ovat olemattomia, nokat boksien kokoon nähden aivan vääriä ja nyt reilitkin asennettiin miten sattuu. Kuin lumilautailijat olisivat jotain pohjasakkaa, joiden eteen ei tarvitse tehdä mitään töitä.
Pidimme mahtavan aamupäivän Rendlin parkilla, missä saimme kuvattua paljon uutta materiaalia ja lasku kulki. Ja miksei kulkisi: siellä paikat on tehty vimosen päälle ja ukot ovat tikissä. Iltapäivästä jälleen muuttuneiden aikataulujen takia pääsimme vasta vähän ennen neljää testaamaan demorinteen bokseja ja järkytys oli kova. Boksit olivat huonoja, vaarallisia eivätkä yleisön kohdalle näyttäneet miltään. Mahtava yhdistelmä! Lopultahan siinä kävi se, mitä eniten pelättiin.
Koska keskikokoinen hyppyri oli todella hätäinen ja ankea, lähtivät Tero ja Juho kokeilemaan isoa nokkaa, sillä halusivathan he oikeasti näyttää muille mihin pystyvät. Tero pääsi testihypyllä hyvin yli, mutta Juhoon otti tuuli. Hyppy jäi vajaaksi, ja kun lähes parikymppisestä boksista tulee vastapalloon niin eihän siinä hyvin käy. Ukko meni kasaan ja hommat pistettiin seis. Juho valitteli kantapäätä ja polvea, joten ambulanssi vei jo eilisestä tuttuun sairaalaan.
Tiimi meni tilanteesta aivan maahan, eikä muuta vaihtoehtoa lopulta ollut kuin jättää demolaskut välistä – eli juuri se miksi Itävaltaan oltiin oikeastaan tultukaan. Masensi, että kaikki mitä oltiin luvattu tulevan oli jätetty toteuttamatta eikä mikään mennyt niin kuin oli sovittu.
Päätimme pitää demoshow’ssa puheen siitä miksi päätimme tehdä näin ja mitä sitten tapahtuu. Olemme nimittäin kuvanneet huikeaa pätkää ja haluamme myös viedä oman show’n Rendliin. Kun sitten menimme menoja katsomaan niin parkkimanageri Mathias näytti todelliset kyntensä. Hän jopa turvamiehien voimin teki kaikkensa sen eteen, ettemme saaneet sanoa omaa sanaamme meiningistä mikkiin. Olisi ollut hienoa tuhansien ihmisten edessä kertoa, kuinka perseestä meno on ja ettei tämä ole lumilautailua nähnytkään. Lopulta puheluvan antanut dj sanoo itse ohimennen, että suomalaiset tekevät jotain muuta.
Muut maat laskivat demossa ja kauhealta se näytti. Kunnon jämämeininkiä, josta lumilautailu ei ainakaan saa mitään positiivista kuvaa. Mielestämme tekomme oli loistava statement koko meininkiä vastaan. Ainakin muut lumilautailijat olivat kanssamme samaa mieltä ja nostivat meidän ratkaisulle hattua. Sama siis niille kyynaamoille suksipelleille: jos eivät tajua niin eivät tajua.
Nyt lähdemme laskemaan omalla porukalla putskua ja unohdamme tämän pelleilyn hetkeksi. Harmillista on huomata, kuinka pitkä matka keskieurooppalaisella suksijärjestöllä on vielä siihen, että lumilautailu nähtäisiin sellaisena kuin se oikeasti on. Seppo Rädyn sanoin: Saksa on paska maa.
Kyllä täällä kauhun hetkiä on tänään koettu. Eli suoraan asiaan: Tuomas hyppäsi tuplavoltin, tosin alastulo ei mennyt aivan putkeen. Lonkka kävi ilmeisesti hieman pois paikaltaan, mutta vain pikaisesti ja Tuomas lähti helikopterikyydillä sairaalaan. Hetkittäin tässä aina miettii näitä elämän arvoja ja sitä onko tämä kaikki hyppiminen tämän arvoista. Ainakin näin joukkueesta vastaavalle nämä loukkaantumiset ovat vaan mielettömän raskaita juttuja. Tuomas onneksi selvisi ilman luunmurtumia tai muita vakavampia vammoja ja pystyi jo illalla hieman kävelemään. Onni onnettomuudessa. Pikaista paranemista Tuomaalle.
Joukkueesta siis tällä hetkellä kuusi yhdeksästä on laskukunnossa. Jussi ei pysty laskemaan, Santun polvi ei kestä ja nyt Tuomas on rikki. Anni, Nasu, Tuukka, Otto, Juho ja Tero joutuvat huomenna kovaan paikkaan keskenään, tosin nämä sankarit ovat huippuiskussa. Dream Teamin ehjä jaosto paiskoi tänään Rendl:n parkissa huikeita temppuja. Onneksemme myös tiimivalokuvaajamme Patrick Forsblom saapui eilen paikalle. Paden kamera laukoi huippukuvia. Onhan se Rendl:n parkin isoin boksi todella massiivinen, flätti on yhden uimahallin uima-altaan mittainen joten ilma-aikaa on pelottavan paljon. Ja onhan sitä hienoa seurata kun pojat siitä paiskoivat, varsinkin Juho oli taas tänään irti. On se kova.
Olimme Jussin kanssa tänään kolme tuntia hieromassa huomisen kisan setuppia. Todella turhauttavaa puuhaa. Alastulo on hyppyreihin nähden hengenvaarallisen kapea mutta järjestäjät eivät suostu muuttamaan sitä. Täällä ei paljon lautailijoita arvosteta, nytkin joku puusilmä-alppipomo päättää lumilautailijoiden hyppyreistä. Kyllähän se pistää vihaksi.
Huomenna illalla on kuitenkin yksi tämän projektin kohokodista. Tämä Dream Team on niin timanttia, että tiedän että pärjäämme hyvin. Jännitys on huipussaan…
Ohessa pientä pätkää päivän touhuista ja Nasun ottamia kuvia Rendl:n parkista.
Nyt on hommat isolla. Seurueemme – kaksi lentokoneellista suomalaisia alppinisteja ja demoteamillinen lautailijoita – laskeutui eilen Munheniin, josta seuramatkamitoissa tuskallisen pitkä bussikuljetus saatteli meidät keväiseen St. Antoniin. Kauimpaa saapuneilla jopa viidentoista tunnin matkustus vei mehut yhdestä jos toisestakin, eikä päivään enää mahtunut juuri muuta kuin pizzat ja pari reissuöljyä. Paitsi tietenkin pahamaineisen ”huge kickerin” tarkistus.
Lautailijoille tosiaan oli luvattu suorituspaikat parhaasta päästä, sillä toisin kuin muiden maiden lautailijat, me suomalaiset emme suostuneet sahaamaan mitään turhanpäiväisiä kuviolaskuja – me halusimme päästä tositoimiin! Niinpä järjestävä osapuoli oli luvannut paikalle hyppyriä ja kaidetta siihen malliin, että mekin pärjäämme.
Mutta olisihan se pitänyt arvata mitä se on, kun annetaan eurooppalaisten hiihdonopettajien järjestää hommat. Hyppyri siellä tosiaan oli, ja kyllä – ”huge” se oli kuin mikä. Jotain oli silti unohdettu, nimittäin alastulo. Onhan siinä kahden kissan levyinen, noin kymmenen metriä pitkä ländi, joka varmaan noin viiden metrin boksiin olisi täydellinen, mutta lähes kahdenkymmenen metrin lingolle ehkä hivenen alimitoitettu. Lisäksi ukot olivat kyhänneet valotellingit suoraan alastulon toiselle puolelle. Toiselta puolelta oli ländistä kouhittu vielä yhden kissan levyinen pätkä pois, kun suksiukot olivat halunneet itselleen lisää tilaa. Kivalta siis näyttää. Varsinkaan kun niitä kaiteitakaan ei vielä ollut metrin metriä.
Harmillista on, että tämän kaltaisissa tapahtumissa asiat hoidetaan suksijoiden ehdoilla – jopa lautailijoiden asiat. Juttelimme muiden maiden laskijoiden kanssa, eikä kukaan ollut halukas hyppäämään siitä. Kuulemma joku suksiukko aikoo siitä tuplia hyppiä, joten siksi hyppyriä ei muuteta. Tänään on illalla avajaiset, joissa joku kahjo kuulemma siitä roiskii. Katsotaan lähteekö alueelta harvempi omin jaloin kuin sinne tulee.
Ohessa pätkä siitä mitä teimme oikeassa parkissa, missä demo meidän osalta olisi aluksi pitänyt olla. Sinne oli tehty ”huge kicker”, joten jos hommat tehdään hyvin niin myös mekin teemme.
